Marmaris 1993  jatkuu...

Lentomatka sujui hyvin, lukuun ottamatta sitä pikku juttua lennon loppupuolella, että Dalamanin lentokentän yläpuolella kohosi muhkeita ukkospilviä. Lentokapteenimme yritti kiertää niitä, mutta kuulutti lopulta rauhallisesti: "Hyvät matkustajat, kiinnittäkää turvavyönne. Lennämme hetken kuluttua kehittyvän Cumulus-pilven läpi!" Tai ainakin suurin piirtein noin. Turvavyöt laitettiin kiinni, ja hyvä niin. En ole ikinä jälkeenpäin kokenut sellaista ryskettä ja vuoristoradalla menoa, kuin silloin, mutta kentälle laskeuduttiin onnellisesti, ei siis paniikkia ;-)

Tuloselvitysten jälkeen etsiydyimme "omaan" bussiin, joka veisi meidät määränpäähän, eli Ketenci-hotelliin Marmarikseen . Matkaa oli noin 90 km. Bussilla meidät  sitten paikalliseen tapaan,  todellakin kiidätettiin ihanien ja samalla niin kamalien vuorien ja "rotkojen" ohi hotellille. Hotelliin kirjauduttiin ja alettiin nauttimaan ensimmäisestä etelänlomasta. Hotelli oli hyvä; uima-allas, allasbaari, merinäköala ja lyhyt matka sekä rantaan, että basaareille (keskustaan).

Pikkuhiljaa meille selvisi, miksi täällä käyneet halusivat tulla takaisin aina uudelleen ja uudelleen. Se ihmisten kertakaikkisen aito ystävällisyys oli aivan uskomatonta. Ja siihen kun lisätään vielä erinomainen ruokakulttuuri, ihanat maisemat ja unohtumattomat meriretket yms. niin sen kaipuun ymmärtää oikein hyvin.

Edellinen  Seuraava